Kalliojoen alue on upea koskien ja järvien helminauha Kuhmossa. Jokireitti alkaa aivan itärajalta ja laskee lopulta Lentuaan. Se on yhteislupa-alue, joka on muodostettu reitin jokiosuuksista Metsähallituksen ja Lentuan lohkokunnan vesialueille. Lupa kattaa 27 eri koskea joiden yhteispituus on yli 4 km. Suurin osa koskista on hyvien yhteyksien päässä ja näin myös helposti saavutettavia.
Entisaikana Kalliojoen reitti oli Lentuan järvitaimenen tärkein lisääntymisalue, mutta kuten muutkin merkittävät virtavetemme, niin myös Kalliojoen kosket kokivat perkausten kohtalon vuosikymmeniä sitten, minkä johdosta joen taimenkanta taantui pahasti. Kosket on kalataloudellisesti kunnostettu entiseen loistoonsa ja viimeisimmät kunnostustyöt valmistuivat vuonna 2011.
Nykypäivänä tyypillisin saaliskala reitin koskilla on harjus, mutta myös taimeneen on hyvät mahdollisuudet. Alueelle istutetaan harjuksen ja taimenen pienpoikasia sekä lisäksi koskiin pieniä määriä pyyntikokoista taimenta joilta on rasvaevä leikattu pois. Pienpoikasistukkaista ja luonnonkierrosta syntyneille taimenille on säädetty suurempi alamitta kuin pyyntikokoiselle istukastaimenelle. Tällä toimenpiteellä suojellaan arvokkaita emokaloja ennenaikaiselta poispyynniltä.
Kalliojoen KARTTA (Koko vesistö)
Sumsanjärven ja Iso-Korpijärven välisellä jokialueella sijaitseva Pitkäkoski on reitin alimpia koskijaksoja. Koski on saavutettavissa Lentiiratieltä poikkeavan Markenniementien kautta. Vähäisen pudotuskorkeuden johdosta koski on tyypiltään mietovirtaista nivaa, mitä jaksottavat pienet kynnykset. Pitkäkoskella on pituutta reilut 200 m, minkä lisäksi kalastettavaa koskialuetta löytyy läheisistä Kattila-, Väärä- ja Haapakoskesta.
Sumsankoski sijaitsee Sumsan- ja Jokijärven välisellä jokiosuudella. Koski on helposti saavutettavissa Lentiirantien kautta, sillä tie kulkee kosken ylitse. Kosken vieressä on pysähdyspaikka. Koski on ilmeeltään monipuolinen, sisältäen sekä rivakasti virtaavia, että syviä ja hidasvirtaisia kohtia. Tyypillisimmin siimaa vinguttaa koskessa viihtyvät harjukset, mutta osuudelta saadaan myös taimenia. Rantamaasto on puuston ja pensaiden johdosta hankalakulkuisia. Kokonaispituutta koskella on 250 m.
Perhokalastusalue sijaitsee Jokijärven ja Kalliojärven välisellä jokiosuudella. Osuus sisältää neljä reilun 100 m pituista koskea (Laukun-, Pystyn-, Törmäkoski ja Siltaniva). Alueella on voimassa erityisalamitat ja ainoastaan perinteinen perhokalastus on sallittua. Alimmat kosket (Laukun-, Pystyn-, ja Törmäkoski) ovat helpoiten saavutettavissa Kalliojärventien kautta. Sen sijaan Siltanivaan pääsee helpoiten joen eteläpuolelta metsäautoteiden kautta, sillä Kalliojärventie on lukollisella puomilla suljettuna Laukunkosken kohdalta. Siltaniva on koskista mietovirtaisin ja soveltuu erityisesti harjuksen kalastamiseen.
Nurronkoski ja Poronkoski sijaitsevat Kallio- ja Juolunkajärven välisellä jokiosuudella. Molemmat ovat pituudeltaan noin 200 m ja tarjoavat mielenkiintoisia paikkoja taimenen ja harjuksen kalastamiseen. Poronkoski on yksi jyrkimmistä koskista Kalliojoen reitillä ja ylävirrassa sijaitseva Nurronkoski on vastaavasti mietovirtaisempi. Kulku Nurronkoskelle tapahtuu Poronkosken sillalta lähtevän polun kautta. Poronkosken rannalla on asutusta, mikä rajoittaa erityisesti kosken alaosan kalastamista.
Kalastonkoski on kynnyksien pilkkoma koskiosuus Hoikka-Juolungan ja Kalastonlammen välisellä jokiosuudella. Koskella on pituutta 500 m ja sitä reunustaa rehevä korpilehto. Tyypillisin saalis koskesta on harjus, mutta myös taimenta voi tulla sivusaaliina. Kalastajien viihtyvyyttä palvelevat kosken rannalla sijaitsevat laavu, kuivakäymälä, tulipaikka sekä polttopuukatos.
