Korvuanjoki ja Korpijoki kuuluvat laajaan Korvua-Näljänkäjoen yhteislupa-alueeseen. Alue on 110 km pitkä jokikalastuskohde viehekalastukseen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun harvaan asutuilla rajamailla. Lupa-alueeseen kuuluu yli 60 koskea ja lisäksi lukuisa määrä pienempiä virtapaikkoja seitsemän eri osakaskunnan, yhden yksityistilan sekä Metsähallituksen vesialueilla. Alueella on siis runsaasti tilaa kalastaa.
Pääkohdekalana alueella on harjus, mutta paikoittain on mahdollisuudet myös taimeneen. Kalasto on pääosin luonnonkierrosta peräisin, sillä jokiin ei ole tehty istutuksia vuosiin. Kalakannan elinvoimaisuuden turvaamiseksi alueelle on säädetty tiukemmat lupaedot kuin pyyntikokoisen kalan istutuksilla hoidetuilla virkistyskalastuskohteilla. Myös kalojen saaminen on haastavaa, mutta taitava kalastus palkitaan kauniilla, ehjäeväisellä jalokalalla, -joka ei takuulla antaudu helpolla haavittavaksi!
Osa koskista on autolla saavutetavissa, mutta joidenkin koskien tavoittaminen vaatii kävelyä. Suurin osa koskista sijoittuu metsäalueille. Yhteislupa-alueen palveluvarustus on kokonaisuudessaan vaatimaton. Alueella on muutama autiotupa ja Lylyjoen Kinkelinkosken-, ja Korvuanjoen Lahnasenkosken alla on laavu/kota ja nuotiopaikka.
KORVUANJOKI
Korvuanjoki on perinteisesti tunnettu alueen parhaana harjus ja taimenjokena. Yhteislupa-alueen kirkasvetisin joki alkaa alkaa Korvuanjärvestä ja laskee Korpijokeen. Koskisella joella on pituutta 50 kilometriä ja yli 20 kilometrin matkalla on koskea, nivaa tai virtaa. Pudostuskorkeutta Korvuanjoen koskissa on yhteensä noin 100 metriä.
Joen löytää esim. Puolanka–Näljänkä-Taivalkoski tien (tie-800) varrelta Metsäkylästä tai Näljänkä-Siivikko tien (tie-8390) varrelta. Pitkä joki virtaa pääosin metsien keskellä ja peruskartasta löytyy lukuisia joen tuntumaan meneviä metsäteitä. Moniin kohteisiin pääsee vain patikoimalla ja kalastajan tulee huomata, että osa teistä on suljettuja lomakiinteistöjen teitä.
Joen yläosan kosket Korvuanjärven ja Metsäkylän välillä ovat paikoin muuta jokea jyrkempiä ja louhikkoisempia. Yläjuoksun ympäristön lisäksi myös kalastossa on eroa niin, että täällä on hieman muuta jokea paremmat mahdollisuudet taimeen. Yläjuoksulla on myös pieniä järviä ja kalasto sen mukainen. Kannattaa huomioida, että yläjuoksulla on kiertävien rauhoitusten lisäksi pysyvä rauhoitusalue Vääräjärven alapuolella.
Metsäkylästä alaspäin Korvuanjoelle ovat tyypillisiä suhteellisen loivat, pitkä, sora- tai kivikkopohjaiset kosket ja nivat. Joki virtaa koko kymmenien kilometrien matkan mutkitellen noin 10-20 metriä leveässä uomassa. Järvimäisiä suvantoja ei ole ollenkaan, vaan koko loppumatka on potentiaalista lohikalojen elinaluetta. Joki on olemukseltaan mitä sopivin koski- ja perhokalastukseen.
Korvuanjoella on mielenkiintoinen historia uitto- kala- ja varsinkin raakku eli jokihelmisimpukkajokena. Korvuanjoelta kuuluisa helmenpyytäjä Konrad Hollo löysi Kainuun suurimman helmen 1925. Huhupuheiden mukaan helmi päätyi Ruotsin tai Englannin kruununjalokivien joukkoon. Sittemmin raakkukannat romahtivat kovan helmenpyynnin, elinympäristön tuhoutumisen myötä. Raakku elää sympioosissa lohikalojen kanssa ja niiden ahdinko on ollut yhteinen. Raakku on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu, siihen ei saa koskea eikä nostaa vedestä.
Kalasto ja hoito
Korvuanjoen kalasto on luonnonvarainen. Joelta saadaan mukavasti harjuksia ja joella on hyvät mahdollisuudet 40 cm alamitan ylittäviin kehuharreihin. Taimen on harvinaisempi, mutta varsinkin jokea ylös noustaessa taimenten otit lisääntyvät. Korvuanjoki kunnostettiin kokonaisuudessaan aikavälillä 1988–2002, jonka jälkeen suuri osa joesta on ollut pitkään rauhoitettuna. Tämä on vahvistanut erityisesti taimenen elinvoimaisuutta ja luonnontuotannon elpymistä joessa. Osa rauhoitusalueista purettiin yhteisluvan myötä, mutta merkittävimmät taimenen poikastuotantoalueet ovat vieläkin rauhoitettuja kalastukselta. Taimen- ja harjuskantojen hoidossa on merkittävintä uusien kalastusääntöjen noudattaminen. Korotetut alamitat mahdollistavat niiden kasvamisen emokalojen kokoon ja silloin luonto hoitaa kalavettä parhaalla mahdollisella tavalla.
KORPIJOKI
Korpijoki on Näljängän reitin pääjoki, jonka kautta koko lupa-alueen vedet laskevat kohti Iijokea. Tämä näkyy joen koossa, sillä nivoissa ja koskissakin joki on 20 – 45 metriä leveä. Jokialueen pituus on noin 7 km. Yläjuoksu on vaikeammin tavoitettavissa ja siellä on muutamia nivoja ja virtoja. Koskikalastajaa kiinnostavin alue on yli 2 kilometriä pitkä Korpikoski. Korpikoskelle löytää tutkimalla peruskartasta Korpisen kylältä tai Näljänkä- Siivikko tieltä (tie-8390) lähtevät metsäautotiet. Osin huonokuntoisia metsäautoteitä myöten pääseen kohtuullisen lähelle molemmin puolin Korpikoskea. Kosken länsirannalla on kuiva männikköharju joten se on itärantaa mukavampi liikkua.
Korpikoski on vuolas, louhikkoinen ja iso koski. Yhteislupa-alueelle tulevan kalastajan kannattaa huomioida, että yhteislupa-alueen joet sijaitsevat vaara-alueella ja runsaat vesisateet saavat alueen joet tulvimaan. Silloin ei kannata suunnata Korpijoelle, vaan kohde on parhaimmillaan kun pienemmillä sivujoilla alkaa olla liian kuivaa. Korpikoskenniska on hieman rauhallisempaa nivaa, varsinainen koski on suora ja kiivas, kunnes lopussa on rauhallisempi Pyörteen mutka. Kiivassa isossa koskessa on vieheiden upottava pitavirtausta syvemmälle jotta tavoittaa kosken komeimpia kaloja. Koski on sen verran leveä, että molempia rantoja ei ainakaan perho-ongella kunnolla yllä kalastamaan. Kahlaamalla koskea ei voi ylittää ja muutenkin se on hankalasti kahlattava.
Kalasto ja hoito
Korpijoen kalasto on luonnonvarainen. Harjus on alueen luontaisin ja merkittävin saaliskala. Isossa joessa ja siihen liittyvässä vesistössä on runsaasti syviä virtoja ja kymmeniä kilometrejä rauhallisia jokialueita, joissa kalat voivat kasvaa. Korpijoesta on hyvät mahdollisuudet tavoittaa todella isoja harjuksia. Taimenet ovat joilla suhteellisen harvinaisia yllätyksiä. Ison vesistön alapuolisista järvistä kuitenkin vaeltaa yläjuoksulle järvitaimenia ja osa taimenista viihtyy harjuksien lailla koko ikänsä jokialueilla. Kalastus säännöillä pyritään elvyttämään hyvää luonnontuottoa ja siksi esimerkiksi kalojen alamittoja on korotettu niin, että kalat ehtivät kisääntymään. Kalastajien on tärkeää noudattaa kalastussääntöjä ja alamittoja sekä oivaltaa vastuullisen harrastuskalastuksen merkitys luonnonlisääntymisen elvytykselle.
