Ontojoen muisteluja
Ote saalispäiväkirjasta heinäkuun loppupuolelta 1998. Vasemmassa alakulmassa on väriläiskä vesiperhospupasta, jonka kuvan piirsin sivulle. Alempana on jonkun kaksisiipistoukan kuva. Näitä taimenet söivät iltayöstä, kun haavin virrasta ravintonäytteen.
Olen syntynyt ja kasvanut Ontojoen Kallioisen kosken kuuluvissa. En ehtinyt mukaan koskikalojen pyyntiin ennen kuin ne hävisivät Kallioisen voimalan takia. Muistan kuitenkin miten pyyntiveriäni kiihottivat keväällä 1957 monet suuret taimenet, jotka pyörivät voimalaitoksen välpän yläpuolella hakien poispääsyä vankilastaan. Voimalapadon nostama vesi ja uuden uoman myötä kuivunut entinen koskiuoma hävittivät Ontojoen kosket. Katerma ja Suitua olivat kuivaneet jo 50-luvun taitteessa Katerman voimalan myötä. Samalla hävisi yksi Suomen parhaista kahden suurjärven, Onto- ja Kiimasjärven välinen noin kymmenkilometrinen ja varsin monipuolinen jokijakso arvokaloineen. Lohikalat ovat siitä lähtien olleet istutusten varassa.
Noista hävinneistä koskikaloista minulla on muutama pyyntimuisto. Sain jostain Vääräkosken alta kiloisen säyneen pikkupoikana mato-ongella. Uistellessamme kerran veljeni kanssa 1960-luvun alussa Pitkänsuvannon ja Kurikkavirran alueella saimme muutamana kesäaamuna 36:n tuppihauen lisäksi pienoisen harjuksen, elämäni ensimmäisen. Kolmas muisto on samoilta vuosilta, kun saimme isän kanssa Kypäräisen alueelta kymmenien kilojen siikasaaliin.
Kun olin päässyt koskikalastuksen makuun Lapin pikkujoilla ja vuodesta 1982 alkaen Tenolla, niin Ontojoen istukaskalatkin alkoivat kiinnostaa. Paikallisista lohikalojen pyytäjistä Lahdenperän Hakkaraiset olivat eniten perillä koskikalastuksen saloista. Tenon pyyntikaverini, kolmannen polven Ontojoen onkija Pekka Hakkarainen vei minut Ontojoen lohikalojen pariin vuonna 1988. Ihailin hänellä ukkinsa peruja olleita Hardyn splitcane-perhovapaa ja Marie Renforsin 1900-luvun alkupuolella sitomia perhoja.
Kalastelimme Katerman voimalan alla istutettuja taimenia ja kirjolohia useina kevätkesän iltoina. Siitä innostuin sekä kalastamaan kotijoellani että puolustamaan sen menetettyjä arvoja. Monia kaloja päästelin vieheistäni sekä monia kirjelmiä ja esityksiä on laadittu yhdessä Siikakosken rannan entisen asukkaan Tauno Moisasen kanssa aina Euroopan Unionia myöten. Tavoitteinamme on ollut muun muassa saada edes vähän virtavettä Ontojoen kuivuneisiin koskiuomiin ja muutettua voimaloiden toimintaa niin, että virtaus joessa olisi jatkuvaa. Elämme toivossa, että Ontojoki olisi vielä joskus oikea virtavesi samoin kuin muutkin virtavedet Oulujoen vesistöalueella.
Hyvä taimenkesäni Katermassa oli vuonna 1998, jolloin joessa oli runsaasti pyyntikokoista taimenta. Tuon 1998 heinäkuun lopussa oli mielenkiintoisen haastava yritys koettaa saada perhooni kivien takana syöviä taimenia. 22.7. sain 53 -senttisen Kaksihäkiläinen-perholla, mutta seuraavina iltoina ei tuntunut mikään kelpaavan. Toin mukanani perhoshaavin ja saalistin sillä virrasta taimenten yläpuolelta niiden napsimaa saalista. Syötävä oli pääasiassa 7-8 millistä vesiperhospupaa (Hydropsyche pellucidula) ja pientä, mustaa päivänkorennontoukkaa. Väkersin näiden mallien mukaan perhoja, jotka sidoin litkaksi pitkävapaiseen mato-onkeen, koska perhovavalla uitettuina ne eivät kelvanneet (tai en osannut kalastaa oikein). Vaikka rakensin onkeeni siimarenkaat ja istutin siihen kelan, niin tuloksena oli vain muutama katkennut peruke, kun taimen tempaisi.
Ontojoen istukkaat ovat pääasiassa kirjolohia. Pintaperhoille on viime vuosina ollut vähän käyttöä, koska jostain syystä kirjolohet ovat muuttuneet sellaisiksi, että ne eivät juuri pinnasta syö. Kuitenkin Ontojoella on mukava soudella omatekemällä veneellä ja uitella vieheitään milloin Katerman voimalan alusvirrassa tai alempana entisten Maihnuan tai Kypäräisen koskien alueilla. Jo varhain keväällä siellä voi tavata ensimmäisiä joutsenia, isokoskeloita ja telkkiä. Kun keväinen virta välppää, vastatervattu veneeni tuoksuu ja muuttava koskikara laulaa Sakarinkivellä Maihnua alapuolella, niin koko olemuksessaan tuntee, että on onnellista olla taas kerran Ontojoen onkimies.
Usein joessa tavoittaa myös alamittaisia taimenia, ne lienevät edellissyksynä Ontojärveen istutettuja noin 35-40 -senttisiä istukkaita. Alamittaiset taimenet päästellään kasvamaan ja niistä kasvaa komeita kehukaloja Ontojokeen. On hyvä muistaa, että Sotkamon kalastusalueella taimenen alamitta on 50 cm.
Alpo Komulainen, Ontojoki
