Suolijoen Haarakosken ekokalastusalueella

Istuimme Haarakosken laavulle levähtämään ja miettimään jatkosuunnitelmaa. Kesäkuun ensimmäisille päiville tyypillisesti vuolas virta huuhtoi rantapusikkoja. Syvältä larvastamalla saimme satunnaisia kontakteja pitkin. Alemman kosken lopusta, missä kivet ovat kesävedellä kuivilla saimme useamman harjuksen ja yhden pirteän yllätystaimenen mielipiteet ottavista perhoista. Pieni tinseli ja Montana tyylinen perho saivat eniten ääniä polvensyvyisestä vedestä.

Puolen yön aikaan suunnitelma oli selvä, kalastaa ylemmän kosken rantoja. Jari aloitti laskun kosken yläosasta ja tartutti harrin toisensa jälkeen. Monet ottivat aivan rannan tuntumasta, eikä kauas tarvinnut perhoja laskea. Yllättävän pienetkin harjukset iskivät pieneen tinseliiin siinä missä isommatkin. Uskomatonta syöntiä riitti pariksi tunniksi. Sitten Jari tartutti pienellä tinselillä isomman harjuksen, joka veti vuolaassa virrassa miestä perässään. Ennen loppuliukua Jari ohjasi kalan rannan rauhallisempaan virtaan, josta nostin sen haaviin ihailtavaksi. Neljäkymmentäsenttiä meni rikki. Hetkeen ei tarvitsisi kalastaa. Istuskelimme hetken ennen kuin lähdimme kohti majapaikkaamme. Kauaa ei mennyt, kun toinen sanoi sen, mitä molemmat ajattelivat: olisiko kosken toisella rannalla samanlainen syönti? Tai jopa parempi, koska päävirran reunassa oli syvä monttu, joka kesävedelläkin voitti kahluuhousujen reunan. Ylitimme joen veneellä ja nukkumaanmenoaika venyi toiset pari tuntia.

Aleksi Määttä, Oulu