Kalliojoella

Virran reunassa ruokaileva veden asukas paljasti itsensä kuuluvalla tuikin mulahduksella. Lähestyin paikkaa alavirrasta käsin ja tarjosin perhon lähelle arvioitua möykkärin lymypaikkaa. Kala hyväksyi tarjouksen vaan eipä aavistanut, ettei tämä kelluva suupala ollutkaan veden pintakalvossa räpiköivä hyönteinen. Käytiin lyhyt, mutta intensiivinen taistelu, joka päättyi onnistuneeseen haavin heilautukseen. Vau! Havaksen pohjalla lepäsi komea, lähes puolimetrinen Kalliojoen purjekala. Ihastelin kalaa hetken ja vapautin joen valioyksilön takaisin elementtiinsä.

Janne Narkiniemi, Turku