Miinakentällä

Eräänä heinäkuun aamun sarastaessa lähdimme Mosari Mikkosen kanssa Laahtaselle soutamaan kirjolohta. Tarkoituksena oli koeuittaa ja testata juuri tehtyjä Mosari vaapun uusia värejä.

Kirjolohta oli Metsähallituksen toimesta istutettu neljä päivää aiemmin radanpäähän.

Pukkasi oikeaa kalailmaa päälle eli sadekuuropilviä ajelehti jatkuvasti ylitsemme.

Ilma haiskahtikin kalalta.

Lomakylästä Kurkisen Erkiltä vuokratulla veneellä lähdimme rannasta ja toiseen avokela vapaan laitoimme kulta/punaisen ja toiseen pinkin värisen kelluvan Mosari vaapun.

Heti kun saimme siiman suoraksi, jysähti kultapunaiseen kiinni ja pienen väsytyksen jälkeen nostimme kirren haavilla veneeseen. Näin saalistili oli avattu.

Laskimme uudelleen vieheen veteen ja siiman oietessa ja parin aironvedon jälkeen oli taas kiinni. Laskimme jälleen vieheen ja kolmekymmentä metriä soudettuamme oli kala kiinni pinkki Mosarissa. Kolmen kalan kiintiö oli näin saatu ennätysajassa.

Soitimme uuden mobiili luvan. Tämän jälkeen vaihdoimme uudet testivärit. Aurinko tuli esiin ja otit rauhoittuivat, mutta kun taas meni pilveen niin lähellä radan pohjukkaa saatiin toinen kolmen kalan kiintiö täyteen. Päätimme ottaa vielä kolmannen luvan ja samalta alueelta kiintiö taas täysi, eli nimesimmekin paikan miinakentäksi. Olimme saaneet ennen puolta päivää hyvän saaliin ja pari karkuutustakin oli mukana.

Tämän jälkeen suuntasimme rantaan kalojen perkaukseen. Tämä oli se kalamiehen uneksima ”hullupäivä”. Oikealla kalailmalla ja ottivieheillä tällainenkin on mahdollista.

Jorma Valtanen, Kajaani