Perhokalastuksen historiaa

Suomessa perhokalastuksen arvellaan alkaneen 1800-luvun alussa. Tällöin englantilaiset liikemiehet ja herrasmieskalastajat alkoivat harjoittaa sitä joillamme, joissa siihen aikaan esiintyi hyvin runsaasti lohta ja taimenta. Kalastuksessa käytettiin perinteisiä englantilaisia lohiperhoja. Oulujoki ja erityisesti Vaalan kosket olivat 1800-luvun puoliväliin saakka eräs parhaista ellei paras lohijoki Suomessa. 1800-luvun alkupuolella Etelä-Suomessa osattiin jo sitoa ns. häkiläperhoja taimen- ja harriperhoiksi, mutta ammattimaisen perhonsidontataidon katsotaan alkaneen kuitenkin Kajaanissa. Vuonna 1854 muutti Kajaaniin merikapteenin leski Aune Gustaava Renfors pienine lapsineen. Yksi lapsista, Herman Renfors ryhtyi vuonna 1870 vain 21-vuotiaana tehtailijaksi ja hänen tehtaassaan valmistettiin kalastusvälineitä, mm. “lipasuistimia”, splitganevapoja, lohirullia, apukoukkuja ym. Vuonna 1874 hän lähetti sisarensa Marian Renforsin Englantiin Hardyn lohiperhotehtaaseen oppimaan perhojen valmistusta. Palattuaan Kajaaniin Maria opetti taitoa tarkoin valituille oppilailleen eli veljelleen Hermanille, metsänhoitaja Garolus Munsterhjelmille ja metsänhoitaja Oskari Röngälle. Munsterhjelm opetti taitonsa edelleen Wiljo Saaristolle ja Saaristo valitsi oppilaakseen mm. Matti Tiitolan ja Antero Tolvasen. Näiltä sidontataidon oppivat jo nykyään tunnetut nimet kuten Erkki Vaalama, Arvi Keränen ja Lukkarin veljekset Jouko ja Nils.

Olavi Huotari, Kajaanin Perhokerho ry,